Esittelyssä: Kati

No niin nyt tulee viimeinenkin pössöö esittelyyn. Mä oon siis toinen johtajista, 18-vuotias Kati. Siviilissä oon tällä hetkellä abiturientti, eli tänä keväänä oon aika kiinni kirjoituksissa ja pääsykokeissa.. Ja syksyllä on todennäköisesti edessä muutto Helsinkiin, eli tämä on meidän viimeinen vuosi, kun nähdään toisiamme viikottain. :( Ja se on aika hemmetin haikeeta ja surrullista. :/ Muta mehän otetaan ilo irti tästä keväästä!

Partion mä aloitin kakkosluokalla kavereiden houkuttelemana, eli nyt on yhdestoista vuosi menos. Ja partio on sellainen juttu mistä en kyllä ikinä luovu, vaikka välillä tuliski pidempiä taukoja. Joskus ala-asteella itseasias meinasin lopettaa partion, ku meidän johtajat ei oikeen ollu täysillä mukana, mutta äiti sanoi, että älä nyt vielä lopeta, kun kohta tulee se iso leiri mitä oot niin odottanu (tarus!) ja voin kertoa että oon tosi onnellinen, että en lopettanu! Että kiitti sulle äiskä! <3

Mutta siis  kun mä olin 14-vuotias mun vj (Narsku) soitti ja kysyi että haluaisinko ruveta vetämään omaa vartiota Satu-Marian kans. Tietysti mä suostuin heti, vaikka vähän arvelutti, että mitähän tästäkin nyt tulee. En siis ollu käyny mitää vj-kursseja, enkä edes tuntenu Satua ollenkaa etukäteen. Mutta meillä onneksi synkkas hyvin ihan alusta asti. Meillä on hyvin samanlainen näkemys asioista, kumpikaa ei ota juttuja liian vakavasti, vaan mennään aika pitkälti improvisoiden eteenpäin. :D Varsinki viime vuodet, kun tytöt on jo noin isoja, niin ei me hirveesti olla suunniteltu ohjelmaa kokouksiin, vaan panostetaan enemmänki suuriin linjoihin, eli retkiin ja muihin spektaakkeleihin. ;)

Satu haastoi kertomaan parhaan partiomuiston, mutta se on ihan niinku Nanne sanoi, ettei niistä kaikista ihanista hetkistä voi valita vaan yhtä. Mutta mä nyt koitan listata tähän muutaman huippuhetken. Ensimmäisenä tulee mieleen Kilke (viimekesän finnjamboree, eli suuren suuri partioleiri), koska mä katoin just kilkkeen leirivideon... Tuollaisis isois partiotapahtumis tulee vain ihan mahtava yhteenkuuluvuuden tunne! Se on jotenki niin hienoa huutaa/laulaa yhdes 10 000 ihmisen kans keskellä metsää! Ei sellasta tunnetta oikeestaan pysty sanoilla tai kuvilla kuvaamaan, vaan se on pakko tuntea itte.

Sitten tulee mieleen kaikki partiotaitokisat. Mä oon aina tykänny partios eniten just kisoista ja leireistä, ja onhan meille jonkinverran menestystäki tullu kisoissa (ainakin nyt tytöt on menestyny hyvin, ku mä oon liian vanha kisaamaan niiden kanssa! :D) Mun ekat sm-partiokisat oli 2007(?) Pölypäiden kanssa. Pölypäät on siis vaeltajaporukka, johon myös kuulun. No joka tapauksessa kisat oli vasta meidän toiset yön yli kestävät kisat, ja yörastilla piti vääntää pizzaa nuotiolla ja tervatynnyri (+jotain muuta, mistä ei sen kummempaa mielikuvaa..). Ei se nyt välttämättä niin hauskaa ollu vääntää sitä tynnyriä keskeelä yötä pimeässä ja sormet jäätyen, mutta näistä jutuista jää vaan niin parhaat muistot!

Mun on vielä pakko mainita viime kesän Amazing Race (tästäkin on tarkempi selostus lippukunnan sivuilla). Selasin justiin kuvia tuolta reissulta, ja nauroin ihan räkänä yksikseni täälä kotona. :D Tää menee nyt aika inside-jutuksi, mutta mainitsenpahan nyt valokuvat maisemista (kovanaama!) ja hyttyssavubileet.



Sitten vielä yks lempihetki partion parissa on meidän viime majareissulta, kun mentiin joskus yöllä kattomaan tähtiä Nannen, Sanna ja Janikan kans. (Satu ja Janttu nukkui, yllätys yllätys, ja tais Sannikin nukkua silloin?) Me yhdistettiin kolme makuupussia ja maattiin laavussa tähtiä tuijotellen ja juteltiin henkeviä. <3

Nyt oon vielä niin itserakas, että lisään monta kuvaa, vaikka kaikki muut laittoi vain yhden! :DD Niin ja multa löytty myös toinen blogi, jonka alunperin piti olla ruokablogi, mutta se nyt on mikä on.. :P

Einstein ja minä, kumpi on kumpi?

Esittelyssä: Nanne

kesällä -10

Heissan! Viimeinen Pössöiden (jos johtavia osapuolia ei lasketa) jäsen on sitten tässä. Partion aloitin ykkösellä, mutta sillon se ei oikein vielä sytyttänyt ja sen yhden vuoden jälkeen lopetin. Parin vuoden päästä kaverit alkoi sitten sanoa, että sun pitää tulla takasin, meillä on nyt niiiiin kivat vetäjät ja ryhmä! Ja niinhän mä tulin, ja se on ollu yks mun parhaimmista päätöksistä. Näiden likkojen kans on tullut niiiin monia muistoja, ja aina vaan sama meno jatkuu. On kierretty kisoja, vaelluksia, pidetty kaunistautumis-iltoja, Meksiko-iltoja, majaretkiä ja vaikka mitä! Satu, tuossa haastoi kertomaan parhaan partiomuistonsa, mutta nyt kun mä tätä ajattelen niin on tosi vaikeeta keksiä mitään yhtä.. Ehkä viime kevään piirikisat, jotka voitettiin, ne nyt päällimäisenä ainakin on jäänyt mieleen.

    Luulen, että meidän ryhmästä oon se, joka tulee siihen viereen vinkumaan, että tuo viiva on vinossa ja tää on väritetty väärällä värillä. En nyt ehkä ihan näin radikaalisti, mutta silti pidän huolen siitä ettei tehä liian hutiloiden ja huonosti ;) Muuten voisin kuvailla itseäni iloiseksi, hyvässä seurassa puheliaaksi ja luovaksi persoonaksi. Partio on ehkä muutenki muuttanut mua niin etten välitä mitä muut siitä/itsestäni sanoo ja sen avulla on päässyt mukavasti kiertämään Suomeakin aina välillä.

   Vedän myös ensimmäistä vuotta omaa sudenpentu-ryhmääni nimeltä Pandat, ne on tuollaisia suloisia, useimmat kakkosluokkaisia tyttösiä. Vaikka välillä tuntuu, ettei meinaa innostaa, niin kun vain paikalle pääsee niin heti tulee mukavaa. Tämän lisäksi käyn aika usein zumbailemassa ja sen sellaista. Sitten vielä ruoanlaitto, piirtäminen&käsityöt ylipäätään on sellaisia asioita joista pidän. Mulla on myös oma blogi, jonne kirjoittelen vähän omasta elämästä ja mun ajatuksista.

Esittelyssä: Janttu

Heippa vain kaikille!

Mä oon siis Janttu(Janina, harva tietää mun oikian nimen:D) joka on harrastanu partiota reilut neljä vuotta ja vielä kaikki vuodet mun pössöjen kans. Luonteelta oon aika sosiaalinen riippuu vähä, huumorintajuunen, huono ymmärtämään asioita :D, aiva hauskaki välis. Mutta mitäs vielä oon muutenki kyllä niin huono kirjottamaan, noh partion lisäksi harrastan kädenvääntöä, zumbaa ja hevoostelua. Ja onhan mulla pienen pieni lapsonenki nimittäin mun hamsteri nimeltä verneri joka on niin söpö pallero <3

No mitenkäs mä partioon, partiokaverithan mua pyyteli ja sitte päätin kokeella ja siitä se lähti. Pääsinki aiva ihanaan ryhmään, voi että ku tuli hyvä säkä meillä on aina nimittäin ollu niin hauskaa ja leppoosaa. Ollaan tehty niin paljo kaikkia yhdes ja koettu ja ollaan me suoritusmerkkejäki saatu vuosien varrella! Mutta mä niin rakastan näitä tyttöjä että en mäkää vaihtaisi mihinkään mutta tietenki jos olis hyvä hinta ::D no ei. Mutta nyt mä en jaksa enää kirjootta liian vaivalloosta.

Esittelyssä: Satu-Maria

Hippa te sielä.

Tällä kertaa saatte lukea operaation aivoista, eli näiden ihanien nuorten neitien toisesta johtajasta. YltiöPäinen,Ylöspäin Pyrkivä, Yksin Paras, Yleensä Pihalla, Yhtä Pitää YP! näin kuuluu lippukuntani Ylihärmän Partiolaisten huuto. Mutta miten se liittyy tähän? Pössööt Lohikäärmeethän ovat kuitenkin Jurvan Saloveikkojen tarpojavartio!

Noin 16 vuotta sitten alkoi partiotaipaleeni. Kymmenen vuotiaana partiossa olevat luokkakaverini houkuttelivat mut ja kaverini kanssaan sen iltaiseen partiokokoukseen lokakuisena iltapäivänä. Ennen tuota olin käynyt noin 8 vuotiaana kerran partiokokouksessa sattumalta ja vieraillut partiomajalla seurakunnan päiväkerhon kevätretkellä. Tuolloin kuitenkin partio otti valla musta ja otti jäädäkseen. Partiolupaukseni oon antanu isänpäivänä 1995 ja vartioni oli tuolloin Väiskit. Loppuvaiheessa meitä oli 4 tyttöä +1 vj. Väiskien kanssa tuli mm. pidetty piknik-katolla, testattu pelastautuminen kololta palotikkailla, osallistuttu vj-kursseille. Tuosta lupauksen annosta tähän päivään mahtuu monenlaista kokemusta niin vartiolaisena, leiriläisenä, tiimiläisenä, kisaajana, kisojen rastipäällikkönä, vartionjohtajana, vaeltajana sekä hallituksen jäsenenä. Partiota on harrastettu välillä aktiivisesti viikottain sekä epä-aktiivisesti kerran muutamassa kuukaudessa.

Mutta miten epä-aktiivinen partiolainen reilun 100km päästä olevasta lippukunnasta saadaan partiotoimintaan toiselle paikkakunnalle mukaan? Lopulta löysin itseni Jurvasta 2005 opiskelujen takia. Tunsin nimeltä ja kasvoilta paikkakunnan partiolaisista entuudestaan yhden ihmisen jonka kanssa oli jollain kurssilla, piirin tapahtumassa tullut puheeksi opiskeluni Jurvassa. Vuosi kuitenkin meni mutta asia jäi molempien mieleen kunnes Keski-Pohjanmaan ja Etelä-Pohjanmaan partiolaisten yhteisellä piirileirillä Pinjalla 2006 oli Narskun kanssa puhetta että JSV:llä olisi tarvetta johtajalle syksyllä. Päätin lupautua hommaan koska illat Jurvassa olivat vuoden aikana osoittautuneet todella tylsiksi ja yksinäisiksi pienessä opiskelijäkämpässäni. Johtajaparikseni sain nuoren Katin ja mukana tuli kourallinen jurvalaisia lapsia. Hiemanhan tuo ikäero, uusi lippukunta, ja kaikki uudet ihmiset jännitti! Mutta hyvin meni ja menöö ereelleen! Kertaakaan ei ole muuten tarvinnut katua päätöstä suostua mukaan! Suosittelen muillekin! Pössööt Lohikäärmeet on toinen vartioni jota johdan. Oon erittäin ylpeä mun tytöistä enkä suostu heistä yhdestäkään luopumaan vaikka antaisitte mulle tuhat miljoonan.

Kannan edelleen ylpeästi YP:n huivia (joidenkin mielestä se pitäis jo pestä...) partiossa vaikka vuodesta 2006 olen siis pyörinyt JSV:n riveissä ja tämän upean, mahtavan ja superin vartion johtajana. Erilaisesta huivistani huolimatta ovat luovuttaneet lapsensa käsiini ja päästäneet mut mukaan lippukunnan hallitukseen, vieläpä sihteeriksi! Kyllä ne vähän meinaa siälä sielä hallituksessa että munki ois aika vaihtaa huivia sini-harmaaseen, mutta itselle tämä hieno ruskea reunuksinen huivi jossa kurkiaura lentää on vain niin rakas.

Mitä muuta sun tarvitsee siis tietää musta? Ikää on kertynyt 26 vuotta. Pituutta on 1600mm, mutta kasvan paraatissa aina ainakin kymmenen senttiä lisää ylpeydestä että saan olla partiolainen. Jätän keitetyt porkkanat ja muut epämääräiset pöperöt lautasen reunalle. Mun sininen meekkane on tarvittaessa tila ihme kun tyttöjen rinkat tarvii kuljettaa majan ja kolon välillä. Tykkään värkätä puukon ja puun kanssa sekä langan ja puikkojen. Heijastin löytyy takista usein myös kesällä. Pelkään kovasti ukkosta. Rakastan mustikoita ja maailmanpyörää.

Kaikista hienoimpana partiomuistona on pakko mainita viime itsenäisyyspäivä, jolloin sain olla todistamassa kun kummipoikani antoi partiolupauksen samassa kirkossa kuin minä ja kantaa kaulassaan samanlaista huivia. Voitte vain kuvitella miten ylpeä kummitäti oli kyseisenä päivänä! Kun poika vähän kasvaa ja jaksaa kantaa omat varusteensa niin raahaan vaellukselle mukaan. Synttärilahjaksi maaliskuussa taidan antaa partiopojalle puukon ja kilon laastaria.

Haastankin siis kaikki muutkin kertomaan hienoimmat partiomuistonsa. Blogin lukijat voivat laittaa vaikka kommenttina ja Pössööt kirjoittaa ne omaksi viestikseen. =) Mulla ei varmaan riittäisi edes top 10 kun listaisin 16 vuoden muistoja kasaan. Niin paljon on partio rikastuttanut mun elämään.

Esittelyssä: Janika

Heippa kaikki! :)
Mä oon 14 vuotias Janika ja mulla on menos partiota nyt kaheksas vuosi. Lupauksen oon siis järkevästi aateltuna antanu 6.12.2003. Mä oon partiossa isosiskon takia, pakkohan munkin oli pienenä mennä saman harrastukseen, joka vaikuttii niiiiiin kivalta. Ja tää partio on ollu mulle enemmän ko kivaa, jotain niin huippua!

Nyt tässä syksyllä sain meidän iki-ihanien pössöiden rinnalle semmosen superyhmän, Siilit. Siinähän haastetta riittää, 10 pientä lasta, joille pitää opettaa kaikki partiosta, ekaa vuotta kun ovat. Mutta kertaakaa en oo vissiin tullu kotiin negatiivisin mieli!

Partion lisäksi harrastan lentopalloa, kahdessa joukkueessa. Lentopalloa oon pelannu suurinpiirtein seittemän vuotta. Kivaa se on - muut saa luulla mitä ne haluaa!

Mitäs muuta musta... Aivan, tykkään valokuvata ja kirjotellakkin jotain. Ja mulla on toinenkin blogi, jota pyrin kirjottamaan kerran viikossa.
Plus sitten, mulla on tällähetkellä 5kk vanha Bretoni-pentu, Palla, joka on varastanu mun sydämen ihan täysin, vaikka osaa se simputtaakkin! :)

Eipäs mulla muuta, toivottavasti selkes nyt yhtään, että kuka mä olen. Ja toivottavasti saadaan pössöjen kanssa kymmenittäin lukijoita meille :D Kiitos ja heippa! 

ps. Pössööt on kieltämättä yks mun elämän parhaista asioista, koska nää tytöt.. me kuunnellaan toisiamme ja silleen. AAAAAAA, ootte ihania ♥ + tää blogi tais olla mun idea, otan syytteet vastaan

pps. sori kun toi kuva oo mistään partiojutusta, muttakun se kone jossa mun kaikki partiokuvat on, ei suostu menemään nettiin!

Esittelyssä: Sanna

Heippa olen Sanna ja olen harrastanut partiota viisi vuotta. Täytän 14 vuotta kesäkuussa. Olen meidän ryhmän nuorin, mutta viisain. Olen tykännyt partiosta, koska miellä on aina partiossa niin kivaa aina. En yhtää kehu meitä. :) Nyt kun kirjoitan tätä blogia niin mä vain nauran koko ajan enkä pysty keskyttyä kirjoittamiseen. Olen harrastanut jalkapalloa, mutta minä en enää jaksa harrastaa sitä. :( Partio on minulle paljon tärkeämpi kuin jalkapallo. :) Minun rakas serkkuni on myös partiossa ja se on tietysti Sanni. Mulla on myös oma blogger joka on
http://www.sannahietamaki.blogspot.com/

Esittely: Sanni

Ennen vuotta 2006, olin tylsä ja surullinen. Sitten taivaalta tippui suuri muna ja sieltä tuli 7 ihmistä tässä järjestyksessä: satu-maria, kati, sanni & janika syntyivät ensin.. Satu oli hyvin villi ,kati oli hyvin hauska, sanni taas hyvin viisas ja janika semmoonen pontus (; sitten saaapuivat nanne, janttu & sanna meidän kuopuksemme (-----; Nanne oli missistäydellisyyys, janttu oli lihaskimppu ja sanna pieni ötökkä. Sitten jotkut etuilivat jonossa joten tuo järjestys on sekalainen ;pp Tuossa siis pohjatarina, nyt tästä lähtee sannin kertomus pössöissä.

Sannin tarina: Olen 14-vuotias tyttö, täytän 15 vuotta lokakuun 30. päivä. Silloin olen jo hyyyyvin vanha;-----------) Olen lyhyt, olen aika viisas, olen paras kisoissa, koska olen isintyttö! Ensiapu on alaani, koska oon äitintyttö! Kutian helposti, joten don't touch ! (;; Suutun myös hyvin helposti joistakin tietyistä asioista varsinkin! MURR ;P Olen myös hyvin taiteellinen, varsinkin kun itää piirtää pilakuva! (-----: Olen hyvin erikoinen myös sillä tavalla koska haluan aina KAUPPAAN!(--: mutta enhän minä ikinä osta mitään, hiih ;;;) no emmä ny enää keksi, nonniii, moro ! (:

Esittely: Pössööt Lohikäärmeet

Hei vaan kaikki ja tervetuloa seuraamaan meidän blogia. Tähän alkuun me kerrotaan lyhyesti meidän legendaarinen historia ja myöhemmin kaikki esittelevät itsensä.

Eli me ollaan siis Pössööt Lohikäärmeet, tarpojavartio Jurvasta, Pohjanmaan partiolaisista. Partioon perehtymättömille tiedoksi että tarpojat on 12-15 vuotiaita partiolaisia. Meidän yhteinen partiotaival alkoi vuonna 2006 kun minä ja Satu-Maria saimme vastuullemme läjän kymmenenvuotiaita vartiolaisia. Alkuvuosina kokoonpano hieman vaihtui, mutta tällä porukalla ollaan oltu nyt neljä vuotta.

Tähän blogiin on tarkoitus kirjoitella tapahtumista, joihin otamme osaa ja myös ihan vain arkisesta partiotoiminnasta. Tällä hetkellä olemme kansainvälisessä nettikisassa (tai siis nyt ollaan lepotauolla, suoritetaan viimeinen tehtävä vähän myöhemmin). Meidän aiemmista edesottamuksista voi lukea lippukunnan sivuilta. Laitetaan tähän nyt vielä muutamia kuvia vuisien varrelta. :)

If some foreign scouts want to read this blog, please tell us in comments. We can translate the texts in english. So we are finnish guides called Pössööt Lohikäärmeet which means Crazy Dragons. :D There is seven of us, five 13-14 years-old and two leaders aged 18 and 26. We are going to introduce us better later. And then here are some pictures of us.

pössööt muotia

pössööt Myötäpäivillä 2009

Pössööt Amazing Race Seinäjoki 2010