Esittelyssä: Satu-Maria

Hippa te sielä.

Tällä kertaa saatte lukea operaation aivoista, eli näiden ihanien nuorten neitien toisesta johtajasta. YltiöPäinen,Ylöspäin Pyrkivä, Yksin Paras, Yleensä Pihalla, Yhtä Pitää YP! näin kuuluu lippukuntani Ylihärmän Partiolaisten huuto. Mutta miten se liittyy tähän? Pössööt Lohikäärmeethän ovat kuitenkin Jurvan Saloveikkojen tarpojavartio!

Noin 16 vuotta sitten alkoi partiotaipaleeni. Kymmenen vuotiaana partiossa olevat luokkakaverini houkuttelivat mut ja kaverini kanssaan sen iltaiseen partiokokoukseen lokakuisena iltapäivänä. Ennen tuota olin käynyt noin 8 vuotiaana kerran partiokokouksessa sattumalta ja vieraillut partiomajalla seurakunnan päiväkerhon kevätretkellä. Tuolloin kuitenkin partio otti valla musta ja otti jäädäkseen. Partiolupaukseni oon antanu isänpäivänä 1995 ja vartioni oli tuolloin Väiskit. Loppuvaiheessa meitä oli 4 tyttöä +1 vj. Väiskien kanssa tuli mm. pidetty piknik-katolla, testattu pelastautuminen kololta palotikkailla, osallistuttu vj-kursseille. Tuosta lupauksen annosta tähän päivään mahtuu monenlaista kokemusta niin vartiolaisena, leiriläisenä, tiimiläisenä, kisaajana, kisojen rastipäällikkönä, vartionjohtajana, vaeltajana sekä hallituksen jäsenenä. Partiota on harrastettu välillä aktiivisesti viikottain sekä epä-aktiivisesti kerran muutamassa kuukaudessa.

Mutta miten epä-aktiivinen partiolainen reilun 100km päästä olevasta lippukunnasta saadaan partiotoimintaan toiselle paikkakunnalle mukaan? Lopulta löysin itseni Jurvasta 2005 opiskelujen takia. Tunsin nimeltä ja kasvoilta paikkakunnan partiolaisista entuudestaan yhden ihmisen jonka kanssa oli jollain kurssilla, piirin tapahtumassa tullut puheeksi opiskeluni Jurvassa. Vuosi kuitenkin meni mutta asia jäi molempien mieleen kunnes Keski-Pohjanmaan ja Etelä-Pohjanmaan partiolaisten yhteisellä piirileirillä Pinjalla 2006 oli Narskun kanssa puhetta että JSV:llä olisi tarvetta johtajalle syksyllä. Päätin lupautua hommaan koska illat Jurvassa olivat vuoden aikana osoittautuneet todella tylsiksi ja yksinäisiksi pienessä opiskelijäkämpässäni. Johtajaparikseni sain nuoren Katin ja mukana tuli kourallinen jurvalaisia lapsia. Hiemanhan tuo ikäero, uusi lippukunta, ja kaikki uudet ihmiset jännitti! Mutta hyvin meni ja menöö ereelleen! Kertaakaan ei ole muuten tarvinnut katua päätöstä suostua mukaan! Suosittelen muillekin! Pössööt Lohikäärmeet on toinen vartioni jota johdan. Oon erittäin ylpeä mun tytöistä enkä suostu heistä yhdestäkään luopumaan vaikka antaisitte mulle tuhat miljoonan.

Kannan edelleen ylpeästi YP:n huivia (joidenkin mielestä se pitäis jo pestä...) partiossa vaikka vuodesta 2006 olen siis pyörinyt JSV:n riveissä ja tämän upean, mahtavan ja superin vartion johtajana. Erilaisesta huivistani huolimatta ovat luovuttaneet lapsensa käsiini ja päästäneet mut mukaan lippukunnan hallitukseen, vieläpä sihteeriksi! Kyllä ne vähän meinaa siälä sielä hallituksessa että munki ois aika vaihtaa huivia sini-harmaaseen, mutta itselle tämä hieno ruskea reunuksinen huivi jossa kurkiaura lentää on vain niin rakas.

Mitä muuta sun tarvitsee siis tietää musta? Ikää on kertynyt 26 vuotta. Pituutta on 1600mm, mutta kasvan paraatissa aina ainakin kymmenen senttiä lisää ylpeydestä että saan olla partiolainen. Jätän keitetyt porkkanat ja muut epämääräiset pöperöt lautasen reunalle. Mun sininen meekkane on tarvittaessa tila ihme kun tyttöjen rinkat tarvii kuljettaa majan ja kolon välillä. Tykkään värkätä puukon ja puun kanssa sekä langan ja puikkojen. Heijastin löytyy takista usein myös kesällä. Pelkään kovasti ukkosta. Rakastan mustikoita ja maailmanpyörää.

Kaikista hienoimpana partiomuistona on pakko mainita viime itsenäisyyspäivä, jolloin sain olla todistamassa kun kummipoikani antoi partiolupauksen samassa kirkossa kuin minä ja kantaa kaulassaan samanlaista huivia. Voitte vain kuvitella miten ylpeä kummitäti oli kyseisenä päivänä! Kun poika vähän kasvaa ja jaksaa kantaa omat varusteensa niin raahaan vaellukselle mukaan. Synttärilahjaksi maaliskuussa taidan antaa partiopojalle puukon ja kilon laastaria.

Haastankin siis kaikki muutkin kertomaan hienoimmat partiomuistonsa. Blogin lukijat voivat laittaa vaikka kommenttina ja Pössööt kirjoittaa ne omaksi viestikseen. =) Mulla ei varmaan riittäisi edes top 10 kun listaisin 16 vuoden muistoja kasaan. Niin paljon on partio rikastuttanut mun elämään.