Esittelyssä: Kati

No niin nyt tulee viimeinenkin pössöö esittelyyn. Mä oon siis toinen johtajista, 18-vuotias Kati. Siviilissä oon tällä hetkellä abiturientti, eli tänä keväänä oon aika kiinni kirjoituksissa ja pääsykokeissa.. Ja syksyllä on todennäköisesti edessä muutto Helsinkiin, eli tämä on meidän viimeinen vuosi, kun nähdään toisiamme viikottain. :( Ja se on aika hemmetin haikeeta ja surrullista. :/ Muta mehän otetaan ilo irti tästä keväästä!

Partion mä aloitin kakkosluokalla kavereiden houkuttelemana, eli nyt on yhdestoista vuosi menos. Ja partio on sellainen juttu mistä en kyllä ikinä luovu, vaikka välillä tuliski pidempiä taukoja. Joskus ala-asteella itseasias meinasin lopettaa partion, ku meidän johtajat ei oikeen ollu täysillä mukana, mutta äiti sanoi, että älä nyt vielä lopeta, kun kohta tulee se iso leiri mitä oot niin odottanu (tarus!) ja voin kertoa että oon tosi onnellinen, että en lopettanu! Että kiitti sulle äiskä! <3

Mutta siis  kun mä olin 14-vuotias mun vj (Narsku) soitti ja kysyi että haluaisinko ruveta vetämään omaa vartiota Satu-Marian kans. Tietysti mä suostuin heti, vaikka vähän arvelutti, että mitähän tästäkin nyt tulee. En siis ollu käyny mitää vj-kursseja, enkä edes tuntenu Satua ollenkaa etukäteen. Mutta meillä onneksi synkkas hyvin ihan alusta asti. Meillä on hyvin samanlainen näkemys asioista, kumpikaa ei ota juttuja liian vakavasti, vaan mennään aika pitkälti improvisoiden eteenpäin. :D Varsinki viime vuodet, kun tytöt on jo noin isoja, niin ei me hirveesti olla suunniteltu ohjelmaa kokouksiin, vaan panostetaan enemmänki suuriin linjoihin, eli retkiin ja muihin spektaakkeleihin. ;)

Satu haastoi kertomaan parhaan partiomuiston, mutta se on ihan niinku Nanne sanoi, ettei niistä kaikista ihanista hetkistä voi valita vaan yhtä. Mutta mä nyt koitan listata tähän muutaman huippuhetken. Ensimmäisenä tulee mieleen Kilke (viimekesän finnjamboree, eli suuren suuri partioleiri), koska mä katoin just kilkkeen leirivideon... Tuollaisis isois partiotapahtumis tulee vain ihan mahtava yhteenkuuluvuuden tunne! Se on jotenki niin hienoa huutaa/laulaa yhdes 10 000 ihmisen kans keskellä metsää! Ei sellasta tunnetta oikeestaan pysty sanoilla tai kuvilla kuvaamaan, vaan se on pakko tuntea itte.

Sitten tulee mieleen kaikki partiotaitokisat. Mä oon aina tykänny partios eniten just kisoista ja leireistä, ja onhan meille jonkinverran menestystäki tullu kisoissa (ainakin nyt tytöt on menestyny hyvin, ku mä oon liian vanha kisaamaan niiden kanssa! :D) Mun ekat sm-partiokisat oli 2007(?) Pölypäiden kanssa. Pölypäät on siis vaeltajaporukka, johon myös kuulun. No joka tapauksessa kisat oli vasta meidän toiset yön yli kestävät kisat, ja yörastilla piti vääntää pizzaa nuotiolla ja tervatynnyri (+jotain muuta, mistä ei sen kummempaa mielikuvaa..). Ei se nyt välttämättä niin hauskaa ollu vääntää sitä tynnyriä keskeelä yötä pimeässä ja sormet jäätyen, mutta näistä jutuista jää vaan niin parhaat muistot!

Mun on vielä pakko mainita viime kesän Amazing Race (tästäkin on tarkempi selostus lippukunnan sivuilla). Selasin justiin kuvia tuolta reissulta, ja nauroin ihan räkänä yksikseni täälä kotona. :D Tää menee nyt aika inside-jutuksi, mutta mainitsenpahan nyt valokuvat maisemista (kovanaama!) ja hyttyssavubileet.



Sitten vielä yks lempihetki partion parissa on meidän viime majareissulta, kun mentiin joskus yöllä kattomaan tähtiä Nannen, Sanna ja Janikan kans. (Satu ja Janttu nukkui, yllätys yllätys, ja tais Sannikin nukkua silloin?) Me yhdistettiin kolme makuupussia ja maattiin laavussa tähtiä tuijotellen ja juteltiin henkeviä. <3

Nyt oon vielä niin itserakas, että lisään monta kuvaa, vaikka kaikki muut laittoi vain yhden! :DD Niin ja multa löytty myös toinen blogi, jonka alunperin piti olla ruokablogi, mutta se nyt on mikä on.. :P

Einstein ja minä, kumpi on kumpi?